Olen päässyt neulomishulluudessani siihen aika kiusalliseen pisteeseen, että kyyläilen metrossa ja ratikassa ihmisten yllä olevia neulomuksia; huiveja, pipoja, lapasia jne. Tihrustelen niitä muka muina naisina ja ihan huomaamatta. Luultavasti keskittynyt tuijotukseni ei kuitenkaan ole järin hienovaraista ja vaikutan arimmista ihmisistä vähintäänkin omituiselta. "Mitä toi mun huivia mulkkaa?"

Toinen itsestäni löytynyt piirre saa minut vaikuttamaan perverssiltä ja potentiaaliselta taskujen tonkijalta. Naulakoissa - vaikkapa omalla työpaikallani - lepäilee ihania neuletöitä, todellisia taidonnäytteitä ja minun on ihan pakko pikkuisen hiplata kaunista mohairhuivia, huovutettua hattua, kirjoneulelapasta... Yritän tehdä tämän toimituksen salaa, hiljaisesti ja poissa silmistä, mutta sitä arveluttavamman vaikutuksen annan, kun joku pöllähtää yllättäen paikalle ja katsahtaa säikähtänyttä naamaani kulmakarvat hiusrajassa.

Taidan tarvita interventiota.

Neuloin pakkasiin itselleni pipon/baskerin. En osaa päättää, kumpi se on, mutta ainakin se on lämmin. Lisäksi mies toivoi "iloisenvärisiä" villasukkia. Hänellä on mieheksi hyvin omalaatuinen värimaku. Niksuttelen siis sukkia nelivärisestä raidallisesta Seiskaveikasta. Oranssia, pinkkiä, turkoosia ja vihreää.

Punainen pitsineule saa nyt vähän aikaa hautua.