Minut haastettiin raportoimaan kuusi outoa tapaani. Kiitos Upa! Koska harrastan itsetutkiskelua puoliammattilaisena, suostun mielihyvin. Huonoja tapoja on tullut mietittyä paljonkin, sattuneesta syystä, mutta oudot tavathan eivät ole välttämättä huonoja, siis ns. paheita. Eivätpä kyllä hyveitäkään.

1. Jos nimen ja osoitteen kirjoittaminen kuoreen ei suju täydellisesti, otan uuden kuoren ja yritän uudelleen. Jatkan tätä niin kauan, että taatusti tulee hyvää jälkeä. Koska mielelläni lähettelen ns. etanapostia, lienee selvää, että kirjekuorikulutukseni vastaa keskikokoisen yrityksen kirjeenvaihtoa. Neuroottista mutta välttämätöntä.

2. Rakastan lomakkeiden täyttämistä. Se on mielestäni suorastaan terapeuttista. Joka asialle on oma pikkupikku lokero. Miten tyynnyttävän selkeää.

3. Riitelen ääneen itseni kanssa. Riitelisit sinäkin, jos joutuisit viettämään koko elämäsi tämmöisen ailahtelevan nutjakkeen kanssa.

4. Pelaan tietokoneella pasianssia, mutta en halua kenenkään tietävän asiasta. Kaapista ulostautuminen aiheuttaisi häpeää. Olkaa siis, bitte, hienotunteisesti hiljaa tästä asiasta.

5. Hyvällä mielellä ollessani ääntelen kuin Aku Ankka tai laulelen Ave Mariaa. Tiedoksi: laulunumeroni on 8 ja olen epävireinen altto.

6. Mökillä kykenen kököttämään laiturilla vaikka kuinka kauan simpukoiden (vauhdikasta ja arvaamatonta) liikkumista katsellen. Olen tehnyt sitä pikkutytöstä saakka ja viime kesänä, 36veenä, jatkoin jokakesäistä harrastettani. Mitenhän reagoin, jos jonain kesänä simpukat eivät ilmaannukkaan rantakiville?

Tjaa. Vaikutan aika kesyltä. Tai sitten ehkä ihan vähän sensuroin pahimpien omituisuuksien kohdalla.

Minulla on nyt ongelmana tosi jäykät ja jopa vähän turvonnet sormet. Mitä tämä taas on? Reuman alkua? Anyway, pidän parin päivän neulontatauon ja katson miten lepo vaikuttaa sormiin. Aika ilkeältä tuntuu. Onneksi voi selata käsityölehtiä. Sormet suostuvat vielä sivujen kääntelyyn.