Olen hetkessä elävä, nopeasti kyllästyvä ja epäorganisoitunut ihmispolo. Tehdä turautin pienet villasukat ja heti perään toiset, mutta en vahingossakaan samaa paria. Toiset, sinisävyiset, ovat Novitan Nallea ehkäpä, ja pastelliraitaiset ovat Novita Woolin Neliraitaa. Minun on jostain syystä todella vaikea muistaa lankojen nimiä ja merkkejä. Sinisiin väkersin yksinkertaisen palmikkokuvion varresta varpaisiin. Yksinkertaisen siksi, etten uskalla ajatellakaan niitä monimutkaisia ja leveitä palmikkoja. Eivätpä ne onneksi sukkiin mahtuisikaan. (Rationalisointi on älykäs puolustusmekanismi.) Raitasukille on jo kaverikin tulossa, taitaa olla kantapää meneillään.

Prinsessavaihetta elelevä tyttäreni ilmoitti, ettei halua "pojanvärisiä" sukkia pitää. Jos mielipide on pysyvää sorttia, lahjoitan ne johonkin poikaperheeseen. Tai avarakatseiselle tyttölapselle.

Lopuksi laitan kuvan omista kengistäni. Eivätkä ne olekaan mitkä tahansa popot, vaan ensimmäiset kenkäni. Isäni osti ne käytettyinä haagalaisesta osto- ja myyntiliikkestä keväällä 1970 ja arvatenkin tallustelin niillä makkarajaloillani (jo silloin!) hurjilla retkillä. Liikuttavat!