Olenpa taas kuumeisena ja huumeisena haahuillut neuleblogeissa. En lakkaa hämmästelemästä sitä ahkeruuden ja taitavuuden määrää, mikä pelkästään blogeissa hyppää silmille. Mahtavaa! Sitä minä kyllä ihmettelen, miten jollakin työssäkäyvällä neljän lapsen äidillä on aikaa kaikkeen käsityöhön. Ehkä syynä on järkevä ajankäytön organisointi. Itselleni ei haltijatarkeiju sitä ominaisuutta tuonut.

Aika monella neulojalla on kissa! Usealla montakin. Niin myös minulla; ihana 13-vuotias neiti-ihminen, edelleen leikkisä ja patologisen utelias. Me langankuluttajat ilmeisesti pidämme pehmeistä ja pyöreistä karvakeristä kaikissa muodoissaan!

Toinen aika usein neuleblogeissaKIN esiintyvä asia on masennus. Valitettavan tuttua minullekin, mutta nyt aisoissa terapian ja kunnollisen lääkityksen avulla. Tuo vitsaus on kirotun yleinen vaiva ja kohdalle osuessaan uskomattoman tuskallinen.

Ihanaa oli myös huomata, miten moni ennen "mummoikäiseksi" leimattu nainen on perustanut oman blogin, jossa esitellään paitsi saavutuksia käsityön alalla, myös lapsenlapsia, aktiivista harrastamista ja iloisia sattumuksia. Miten sitä itse 15-vuotiaana kehtasikin arvella, että yli kolmikymppiset ovat museokamaa ja yli viisikymppiset jo käytännössä muumioita.

Senkin uskomattoman jännittävän huomion tein, että Novitalla taitaa olla aika paljon ns. sesonkilankoja. Siis sellaisia vähäpainoksisia erikoistuotteita, joita ostat vain muutaman ja pian huomaat, että neule jää kesken, koska lankaa ei saa enää mistään. Kokemusta on.

Ja asiaan: olen neulonut toista sukkaa valmiiksi muutaman kerroksen. Muuta ei tässä olotilassa ole jaksanut.