En osaa neuloa nopeasti, neulon siis hitaasti. En osaa ihmesilmukoita, teen siis näitä tavallisia. Palmikoita ja pitsineulettakin olen kokeillut - kutakuinkin hyvin tuloksin, mutta se se vasta hidasta oli. Välillä hartiani jämähtävät kunnolla jumiin, silloin pidän neulomistaukoa. Välillä virkkaan, mutta harvemmin, sillä se vasta saakin niskani jumittumaan. Ristipistojakin olen yrittänyt tehdä, mutta mielenterveyteni ei sallinut minun jatkaa.  Ehkä kokeilen taas joskus.  Vuosia sitten olen huovuttanut ihan onnistuneita pallukoita. Decoupage on minusta hauskaa ja sekin on toisinaan onnistunut hienosti. Ompeleminen on minulle ylivoimaista; vain housujen lyhennyt ja verhojen suorat saumat onnistuvat mitenkuten.

Peruskoulu ei onnistunut kitkemään minusta kaikkea käsillä tekemisen riemua. Neulominen ei kaikkien onneksi ole minulle tapa saada elantoa tai vaatettaa perheeni. Neulon, koska se on mukavaa. Perusluterilaisena minua viehättää myös se, että vaikka vaan istun, saan silti jotain aikaiseksikin, enkä vuan olla möllötä tyhjän panttina.

Nopeat ja taitavat käsityöihmiset, mikäli tänne eksyitte: Älkää naurako! Ihailenhan teitä ja tekeleitänne varauksettomasti!