Talven noin kymmenes räkätauti vaivaa sekä minua että lasta, eli pärskimme kotioloissa. Meneehän ne pakkaspäivät näinkin.

Yksi sukka on valmistunut, lankana Novitan Pirta, ellen ole ihan ulalla. (Edit. No todellakin olin ihan ulalla, suorastaan ulkoruokinnassa. Lankahan on Novitan Seitsemää veljestä, kamoon!) Toinenkin on jo kantapäässä asti menossa, mutta sitten fiilis jotenkin tyssäsi ja kantapää jäi kesken. Odotan kantapää-inspiraatiota. Se tulee kyllä ajallaan, niin se on aina ennenkin tullut. Kantapää-inspiraatio on häilyväinen ilmiö, jota ei inhimillisen keinoin voi hallita. Se on läheistä sukua päättely-inspiraatiolle, jota minä voisin vaikka ostaa jostakin, jos hinta-laatu- suhde olisi kohdallaan.

Kuva on oudon utuinen ja värit liian pastellisia. Varren kuviokaan ei oikein näy. Lisäksi sukka näyttää ihan taaperokokoiselta, vaikka kyllä se minun siroon kolmekasiini on varsin sopiva. Neuloin kantapään kaksinkertaisella langalla.

Pitsihuivirintamalla menee mukavasti. Työ edistyy, sillä kuvio on todella helppo jopa minulle. Muistaakseni kuvio on Horseshue-niminen, tosin olen nähnyt sitä muunkin nimisenä. Lanka on Flamencoa Mark&Kattensilta ja tyyristä. Ei yhtään tyylistäni, mutta kerrankos sitä ihminen rajojaan repii! Reuna hieman kiemurtaa. (Ai hieman?) Tästä on nyt kuitenkin muodostumassa se elokuisen illan paljaille olkapäille valuva huivi... viehko mielikuva saa minut väkertämään.

Ostin myös kymmenkunta kerää tämmöistä italialaista lankaa.

Se on mielestäni todella kaunista pätkävärjättyä puuvillasekoitetta. Punaista, vaaleammanpunaista, tummanruskeaa, kultaa. Oih. Mutta hieman hataraa neulottavaa ainakin näille nakkisormille. Mitähän siitä väkertäisi? Tuntuu, että virkkaaminen sopisi neulomista paremmin langan henkeen. Saas nähdä. Jokin kevyt toppi voisi olla hyvä idea...