Kovin olen ollut laiskana neulomisen suhteen. Tai sitten muut askareet ovat vieneet aikani. Virkeänä ja toimeliaana ollessani en lainkaan käsitä, miten ihminen muka ennättää tehdä kaiken oleellisen 24 tunnin aikana, josta siitäkin kolmasosa menee - sinänsä ihanaan - nukkumiseen.

Olen leiponut, siivonnut ja askarrellut. Siivoaminen on toimenpide, joka on paras tehdä silloin kun inspiraatio iskee, sillä muutoin ei tule siivottua milloinkaan. Leipominen ei ole leipälajini ja vieraille piti silti olla omatekoisia herkkuja. Mausta ja rakenteesta viis. Ulkonäönhän saa kermavaahdolla kaunistettua. Askartelu tyttären kanssa on erittäin tärkeää. Siihen vielä normaali ansiotyö ja aviopuolisoiden välinen laatuaika. Sekä normaali päivittäinen annos ikkunasta tuijottelua, haahuilua ja lukemista. Aika loppuu.

Ihananpunainen on siis edistynyt vain muutaman kerroksen. Hitaasti hyvää tulee. (Köh köh.)