Alkaa hieman tympimään tämä sormien turvotus ja jäykkyys. Eilen aloin vaivihkaa neulomaan, mutta se tuntui todella epämukavalle ranteissa saakka. Tylsää tylsää tylsää.

Tässä kuitenkin ihananpunaiseni nykyvaihe. Ostin kolmepuolikkaat EEBENpuiset puikot ja valitsin kuvion, joka etäisesti muistuttaa pitsineuletta. Selkeää ja simppeliä; lisäyksiä ja kavennuksia. Mutta ei niin simppeliä, ettenkö olisi mokia tehnyt matkan varrella. Kaventanut väärästä kohdin tai unohtanut lisätä tai muuta sellaista inhimillistä. En kuitenkaan alkanut purkamaan, sillä huomasin virheet ihan liian myöhään. Ja jos mikä suistaa ihmisen roikkumaan sillan kaiteella tai Kielotornin katonreunalla, niin totisesti pitsineuleen purkaminen ja sitten taas puikoille palautus.

Sähkövalon ja salaman yhteisloisto syö näköjään ihananpunaistakin, eikä kuvio juuri näy. Eipä se kovin erikoista olekaan. Eebenpuikoilla on kiva neuloa enkä ole vielä edes saanut niitä katkipoikki!

Koska emalimukini aiheutti ihastuksen ryöpyn, niin esittelen toisenkin aarteeni. Arabiaa sekin ja mielestäni todella viehättävä. Ostettu huutokaupasta joskus 90- luvun alussa, jolloin hinnat olivat matalia - toista kuin nykyään.

Ja sitten vielä lempitarjottimeni. Uusi melamiiniesine, mutta kuva on mielestäni lempeä ja tuo mieleeni vain mukavia asioita. Ja se on esineelle riittävä peruste olla kotonani.